Syntyvä lapsi ei - tietenkään - voi vaikuttaa tulevaan perheeseensä. Ei omaan alkuunsa, ei syntymäänsä eikä varhaislapsuuteensa. Suuren osan elämänsä alusta lapsi on vanhempiensa, kasvattajiensa "armoilla".
Pienelle ihmiselle voi opettaa lähes mitä tahansa. Kun me isommatkaan ihmiset emme osaa kunnolla määritellä, mikä on oikein tai mikä on totta, miten voisimme määritellä mitä lapsille pitäisi opettaa?
Esimerkiksi kreationismi vs. evoluutioteoria. Vaikka itse kallistun varsin radikaalisti noudattamaan toista teoriaa, en pysty keksimään aukotonta perustelua, miksi vanhemmat eivät toista teoriaa lapselle saisi opettaa. Jos minulle, jo ajattelultaan toivottavasti hieman pidemmälle kehittyneelle, käskettäisiin yhtäkkiä vaihtaa näkemykseni, ajattelutapani, maailmankuvani, se varmasti vahingoittaisi minua. Mutta lapsi, kuin puhdas paperi, kärsiikö lapsi siitä, että hänelle toinen teoria opetetaan? Niin potaskaa kuin kreationismi minun näkökulmastani onkaan, koko elämänsä tähän teoriaan uskoneet voivat varmasti elää täysin onnellisina ja tyytyväisinä.
Vanhemmat siis saavat opettaa lastaan niin kuin parhaaksi näkevät. Ja näin asian pitääkin olla: jokainen kasvattaja kasvattaa lasta omien käsitystensä pohjalta parhaansa tehden. Onnistuneimmat opettajat - niin sukulaiset, ystävät kuin viran puolesta - antavat kuitenkin kasvaville ja valmiimmillekin ajatuksen siemenille tilaa kehittyä ja jokaiselle mahdollisuuden luoda se oma, ainutlaatuinen elämänkatsomus.
