Ei makuasioista voi kiistellä, sanotaan. Eikö? Jos mielipiteistä ei voi kiistellä, mistä sitten? Tosiasioistako? Moraalista puhuttaessa harva on sitä mieltä, että oikeita vastauksia on olemassa. Toisaalta jotkut ovat myös esittäneet, että moraalisiin kysymyksiin on oikeat vastaukset siinä missä muihinkin.
Moraalin tutkiminen on hankalaa, sillä jokainen ihminen tapaa nähdä asiat hieman eri tavalla, minkä lisäksi moraali on vahvasti kulttuurisidonnainen asia. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin sen esittäjiä. Keskustelu käy usein kiivaana, siksi ja siitä huolimatta että mitään tuskin pystytään koskaan todistamaan. Yksi merkittävimmistä ongelmista lienee objektiivisuuden puute: moraalikeskustelussa jokainen tarkastelee tilannetta subjektiivisesti. Jokainen ihminen on lähtökohtaisesti puolueellinen, ei välttämättä tarkoituksella, mutta vähintäänkin alitajuisesti. Kaikki kokemamme, näkemämme ja ajattelemamme vaikuttaa tekoihimme ja ajatuksiimme.
Koska moraalikysymykset ovat näin vahvasti henkilökohtaisia, tosin kaikkia koskevia asioita, onko moraalisesti oikein lähteä määrittelemään oikeaa ja väärää? Onko oikein päättää, että jotkut ovat väärässä ja jotkut oikeassa? Moraalin rajoissa ei. Keskustelussa ei kannattaisi edes pyrkiä oikean vastauksen löytämiseen, sillä sellaista ei ole eikä sellaisen teoreettinen löytyminen hyödyttäisi mitään. Kaikki eivät kuitenkaan olisi samaa mieltä. Oikeiden ja väärien tekojen määritteleminen täytyykin jättää ns. maallisempien asioiden - kuten hallitusten, erilaisten keskustelufoorumien ja yhteisöjen omiin käsiin. Laillisuus, laittomuus, oikeus, kohtuus, vääryys ynnä muut tietenkin useimmiten määritellään yleisen moraalikäsityksen pohjalta, sitä ei voi kiistää. Tällöin oikeus ja vääryys ovat kuitenkin vain tietyn ryhmän mielestä tilannekohtaisesti oikeita - eivät mitään yleispäteviä universaaleja lakeja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti